Viimeinen blogi
Olen ollut Versolla tammikuusta 2025 lähtien. Nyt eletään elokuuta 2026, ja aikani täällä on tulossa päätökseen. Miten olen kokenut aikani täällä, ja jääkö minulle tästä jotain käteen? Näihin kysymyksiin yritän vastata tässä viimeisessä blogissani. Kiitos jo etukäteen kaikille lukijoille.
Kun aloitin Versolla, kävin täällä yhtenä päivänä viikossa. Pikkuhiljaa päiviä lisättiin. Työt täällä ovat olleet vaihtelevia: osasta olen nauttinut, toisista vähän vähemmän. Eikä se, että tekeminen olisi aina mieluisaa, varmaan ole tarkoituskaan. Tarkoitus on opetella työssä olemista – se kai tämän pajan pointti on.
Tämä blogin kirjoittaminen on ollut minulle uusi asia, ja se on ollut minulle mieluista tekemistä. Tässä on saanut vähän purkaa ajatuksiaan, ja opetella itsestään kertomista. Tästä on varmasti myös apua myöhemmin, kun aloitan kokemusasiantuntija kurssin.
Tänä aikana olen saanut rytmiä arkeeni ja uusia tuttavuuksia. Uskon, että Verson kaltaisia paikkoja tarvitaan nyt ja jatkossakin. Pohdin jo ensimmäisessä blogissani, mitä tapahtuu, kun kuntouttava työtoiminta lakkautetaan. En kuitenkaan jää tyhjän päälle, kun sopimukseni täällä päättyy, vaan seuraavaa paikkaa on jo mietitty. Onko se sitten kuntouttavaa työtoimintaa vai työkokeilu, se jää vielä nähtäväksi.
Vaikken ole mikään maailman puheliain tyyppi, on ollut mukavaa päästä sosialisoitumaan pajalle. Täällä tapaa ihmisiä ja pääsee osaksi ryhmää.
Tulevaisuus vähän jännittää. Mikään ei ole vielä sataprosenttisen varmaa, joten mietin, toteutuvatko suunnitelmat ja milloin. Pieni lomakin tekisi kyllä hyvää. En ole ollut vapaalla kuin juhlapyhinä ja silloin, kun olen ollut sairaana.
Vaikka muutos jännittää, uskon, että se tekee loppujen lopuksi hyvää. Saa vähän vaihtelua elämään ja oppii uutta. Ainahan sitä voi käydä kahvilla, jos tänne tulee ikävä.
Vaikka välillä on ketuttanut lähteä pajalle, on se tehnyt minulle hyvää. Elämä olisi aika tylsää, jos vain istuisi kotona.
Olenko vieläkään varma, mitä elämältä haluan? En. Mutta sen ainakin tiedän, mitä elämältä en halua.
En ole koskaan ollut kovin hyvä suunnittelemaan tulevaisuutta. Minua turhauttavat kysymykset, kuten: "Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?" Mistä minä tietäisin, missä olen viiden vuoden päästä. Toki minulla on haaveita, ja niitä kohti on hyvä kulkea, mutta minun on vaikea suunnitella elämää vuosien päähän. Ehkä tuokin on sellainen opittavissa oleva taito. Joillekin kysymys saattaa olla helppo, kun elämä on suunniteltu pitkälle. Minä aina ollut enemmän sellainen päivä kerrallaan eläjä.
Tämä taitaa nyt sitten olla viimeinen blogini. Kuntouttava työtoiminta päättyy osaltani 9. elokuuta, ja niin tämäkin tulee päätökseen. Kiitos teille kaikille, jotka olette jaksaneet näitä lukea, ja tietenkin Versolle sekä Villelle, jonka idea tämä blogi alun perin oli.
Erityiskiitos Artulle. Olet hieno mies. Olet ollut näkemässä niin ylä- kuin alamäkiäkin, ja sinulle on aina voinut tulla juttelemaan asiasta riippumatta. Vuosien varrelle on mahtunut kaikenlaista, ja hauskaakin on ollut – ainakin minulla.
Kiitos myös kaikille muille Verson ohjaajille.
Mukavaa loppu kesää kaikille!